30.8. Täältä tullaan, syksy

Joka syksy tässä vaiheessa huomaan, että olen tehnyt koko kesän töitä, kun muut ovat lomailleet. Samalla havahdun, että valmista on niin paljon, että pieneen hetkeen ei ole tarvis tai ainakaan pakko tehdä mitään. Kuluneena kesänä kirjoitin ensi vuoden aikuisten romaanin ekan version ja yhden uuden Lätkä-Lauri -romaanin ja vielä pienen historiikin.

Eli olihan sitä siinä, ja pieni hengähdystauko on sinänsä ihan ansaittu. Semminkin kun tämän vuoden isoin työ, eli Agricolasta ja hänen vaimostaan Birgitasta kertova Mikaelin kirja ilmestyi muutama viikko sitten. Se on minulle normaalia tärkeämpi kirja, mistä syystä sitä on sitten tavallistakin enemmän koettanut vakoilla ympärilleen, että lukeeko sitä kukaan ja tykkääkö. Tähän mennessä kirja on saanut aika kivaa palautetta, ja koska kirjasyksy on vasta nuori, niin se voi kertoa hyvää tulevasta!

Agricolan seurassa on ollut kiinnostava kulkea, onhan hän Suomen kirjakielen isä, mutta sen lisäksi vielä eli kovin kiinnostavana historian hetkenä, kun Suomi pikku hiljaa alkoi siirtyä keskiajalta uudelle ajalle. On kiehtovaa ajatella, että hän tunsi Kustaa Vaasan, tapasi niin Lutherin kuin Iivana Julman ja söi Turun linnan pitopöydässä Juhana-herttuan kanssa.

Näin Turun seudulla ikänsä asuneena on myös jotenkin ihmeellistä kulkea samoja katuja ja käydä samoissa rakennuksissa joissa Agricola on käynyt.

Hänen vaimostaan Birgitasta sen sijaan ei tiedetä oikein yhtään mitään, joten oli sitäkin hauskempaa saada keksiä Birgitan elämä ihan omasta päästä. Herra piispan kohdalla kun täytyi kuitenkin noudattaa jossain määrin historiallisia tosiasioita. Vaikka eipä Agricolankaan persoonasta kauheasti tiedetä, ei edes miltä hän näytti. Agricolan patsaan esikuvana toimi kuvanveistäjän Oskari Jauhiaisen peilikuva.

Eli nyt siis pitäisi vähän niin sanotusti relata ja toivoa, että lukijat löytävät Agricolan ja Birgitan!

PS. Täten pyhästi lupaan päivittää tätä blogia kerran pari viikossa!