Kun uusi kirja on ulkona, en voi välttää kiusausta aina välillä (kerran minuutissa) googlata, että onko joku lukenut sen ja kenties kirjoittanut siitä jotain. Ei kai vain haukkunut! Herran tähden kuinka se nyt noin sanoi!
Tällä kertaa kirjasyksy on vasta alussa, mutta monet blogistit ovat jo löytäneet ”Mikaelin kirjan” ja mikä hienointa, yhtään poikkipuolista sanaa ei ole vielä tullut. Se on asia jota sopii arvostaa. Kuten myös ylipäänsä se, että kirja on huomioitu, sillä ei sekään ole itsestään selvää.
On myös hienoa odottaa kirjamessuja sekä erilaisia tilaisuuksia, joita kirjan tiimoilta on. Onneksi korona alkaa väistyä, ja noita tapahtumia ylipäänsä on, sillä ne ovat hirveän tärkeitä henkireikiä meille kirjailijoille, mutta varmaan mukavia myös lukijoille. Kun on yksinään vääntänyt vuoden jotain tarinaa, on enemmän kuin paikallaan käydä kävelyttämässä lopputulosta myös vähän ihmisten ilmoilla messukeskuksessa. Toivottavasti näemme siellä!
Tuossa muutamia lainauksia blogeista:
”Henkilökuvan lisäksikirjassa on monenlaista 1500-luvun ajankuvaan liittyvää: arki ja koti, ura ja työ, nainen ja mies, köyhä ja rikas, ystävä ja vihollinen, kaikki tämä ristiveto on mukana ihmisen kokoisena, lämmöllä kerrottuna, huumorillakin, muttei pelleillen. Reseptissä on ripaus road-movieta, kourallinen rakkaustarinaa, tujaus dekkarimaisuuttakin.”
http://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2021/
”Teksti luistaa liukkaasti kuin reki talvisilla Venäjän aroilla.”
”Lipastilla on vahva fiktiivinen ote menneisyyteen, joten Mikaelin kirjasta voit lukea, miltä elämä keskiajalla on näyttänyt.”
https://kirjasahkokayra.blogspot.com/2021/09/roope-lipasti-mikaelin-kirja.html
Tuolta puolestaan voi käydä kuuntelemassa, mitä itse kerroin kun olin aiheesta radiohaastattelussa:
https://www.radiodei.fi/kuuntele-465-vuotta-sitten-suomen-turussa/